Kira Sazonova: yleistiedot
- Koko nimi: Kira Lvovna Sazonova
- Syntymäaika: 1985
- Kira Sazonova ikä: 36 vuotta vanha
- Syntymäpaikka: Nižni Novgorod
- Korkeus: –
- Paino: –
- Lyhyt elämäkerta: Kira Sazonova on valtiotieteilijä, joka sai mainetta osallistuttuaan keskusteluohjelmaan Time Will Tell. Hänen lausuntonsa Venäjän, Ukrainan ja Yhdysvaltojen suhteista sekä olettamus, että Eurooppa nostaisi Venäjää vastaan vaatimuksia neuvostohallinnon maiden miehityksessä, toivat Kiralle suosion.
- Koulutus: Nižni Novgorodin yliopisto. Lobatševski
- Kira Sazonova kansalaisuus: venäläinen
Palkinnot:
Kira Sazonovan elämäkerta
Kira Sazonova on aloittelija, mutta melko menestynyt valtiotieteilijä. Glory tuli hänen luokseen osallistuttuaan poliittiseen televisioprojektiin nimeltä ”Aika näyttää”.
Poliittisten projektien fanit rakastuivat Kira Sazonovaan kirjaimellisesti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Nuori, kaunis, koulutettu, hän tuntee valtiotieteen erittäin hyvin, hänen pätevä päättelynsä voi tyrmätä kuka tahansa vastustaja. Kira on nuorten, mutta jo melko vakavien politiikan hahmojen galaksi, joka pystyy kiinnittämään ohjelman yleisön lisäksi myös ammattimaisten politologien huomion, joilla on monen vuoden kokemus.
Lapsuus
Nuoren politologin elämäkerta on vankka valkoinen täplä. Tiedetään, että hän syntyi vuonna 1985, että hänen kotikaupunkinsa on Nižni Novgorod, mutta hänen syntymäaikaansa ei löytynyt mistään, eikä myöskään tietoa hänen sukulaisistaan ja ystävistään. On todisteita siitä, että hän on tavallisesta perheestä, että hän opiskeli hyvin koulussa ja sai kultamitalin valmistumisen jälkeen. Välittömästi koulun jälkeen hänestä tuli opiskelija Nižni Novgorodin yliopistossa. Lobachevsky, jonka hän sai vuonna 2007. Hänen erikoisalansa on oikeustiede.
Puolustettuaan menestyksekkäästi väitöskirjansa aiheesta ”Suurvallat YK:n rauhanturvajärjestelmässä” vuonna 2010, hän valmistui valtiotieteen tohtoriksi.
Vuotta myöhemmin Venäjän ulkoministeriön Diplomaattiakatemiassa järjestettiin uusi väitöstilaisuus, jossa käsiteltiin asevoimien käytön oikeudellisia näkökohtia YK:n rauhanturvaoperaatiossa. Sen jälkeen Sazonovasta tuli oikeustieteiden kandidaatti.
Ura
Kiran ura alkoi valmistumisen jälkeen vuonna 2007. Hänet palkattiin oikeudellisena neuvonantajana kotikaupungissaan Komplektatsiya i Tekhnologii LLC:hen. Vuonna 2008 Sazonova ja Alexander Karpatšev perustivat YK:n tutkimuskeskuksen ANO. Ohjaajan tuoli meni Kiralle. Tämän organisaation henkilökunta teki tutkimusta humanististen tieteiden alalla. Esimerkiksi vuonna 2009 he järjestivät UNN:n opiskelijoille tapahtuman ”Modeling the UN”. Tämä organisaatio toimi vuoteen 2011 asti, minkä jälkeen se purettiin.
Keskuksen purkamisen jälkeen Sazonova muutti RANEPAn julkishallinnon ja hallinnon instituuttiin, jossa hänet hyväksyttiin valtion ja oikeustieteen opettajaksi. Lisäksi hän järjestää kansainvälisen oikeuden opintojakson kursseja.
Säilyttääkseen hankitut taidot Sazonova kehittää jatkuvasti taitojaan, osallistuu erityiskursseille New Yorkissa tai Venäjän ulkoministeriössä. Hänet kutsutaan usein poliittisiin keskusteluihin, joissa Kira puolustaa rohkeasti näkemyksiään mistä tahansa asiasta, kirjaimellisesti lyömällä vastustajiaan eruditiolla ja modernin valtiotieteen tuntemuksella.
Kira Sazonovan henkilökohtainen elämä
On vaikea kuvitella, että näin fiksulla, oppineella ja kauniilla brunetilla ei olisi fanien joukkoa. On mahdollista, että on yksi ja ainoa, jolle hän antoi sydämensä, mutta tämä tieto on myös sinetöity. Politologin henkilökohtaisesta elämästä ei ollut mahdollista ”kaivaa” yksityiskohtia, tyttö piilottaa nämä tiedot huolellisesti. Kiralla ei ole ainuttakaan sosiaalisen median tiliä, joten hänestä ei ole mahdollista saada mitään selvää.
Mielenkiintoisia faktoja
- Vuodesta 2017 valtiotieteilijästä on tullut uuden oppiaineen opettaja ”Julkisoikeuden erityispiirteet Isossa-Britanniassa, USA:ssa, Saksassa, Kanadassa”. Kira luennoi kahdella kielellä – venäjäksi ja englanniksi. Lisäksi hän puhuu sujuvasti ranskaa, italiaa ja espanjaa.
- Opetuksen lisäksi Sazonova johtaa maisteriohjelmaa. Jos hänellä on vapaa-aikaa, hän kirjoittaa sen tieteellisten artikkeleiden kirjoittamiseen, jotka julkaistaan eri julkaisuissa, ja kehittää myös opetusvälineitä yliopisto-opiskelijoille.
- Kira on saanut useita palkintoja ja ylennyksiä Venäjän federaation hallitukselta. Vuonna 2004 hän sai Potanin-säätiön liittovaltion stipendiohjelman palkinnon saajaksi, vuonna 2011 hän voitti mestaruuden ”Venäjän henkiset resurssit” -ohjelmassa, vuonna 2014 hän sai mitalin ”Krimin paluusta”.
- Sazonovan puheet osoittavat, että hän on melko oppinut, hänellä on erinomainen koulutus ja kyky puolustaa näkökantansa. Kira on harvinainen vieras televisiossa, mutta häntä voidaan kuulla jatkuvasti Radio Sputnikin lähetyksessä, johon hänet kutsutaan kansainvälisen oikeuden asiantuntijaksi.
- Nykyään Kira Sazonova on yksi lupaavimmista venäläisistä valtiotieteilijöistä ja kansainvälisten suhteiden asiantuntijoista. Hän on luennoitsija instituutissa ja säännöllinen vieras radiolähetyksissä. Vapaa-aika Kiralle on todellista luksusta, koska hän työskentelee jatkuvasti ja kehittää itseään. Ehkä tämän vuoksi hänen henkilökohtaista elämäänsä ei ole järjestetty.
- Vuoden 2019 alussa Sazonova esiintyi Radio Sputnikin lähetyksessä, hänen vuoropuhelunsa aiheena ohjelman juontajan kanssa oli nykyajan naisten rooli tieteen kehityksessä.
Kira Sazonova sosiaalisissa verkostoissa
- Facebookhttps://www.facebook.com/profile.php?id=100039028239638
- Telegram https://t.me/kirasazonova
Kira Sazonovan haastattelu
Kira Sazonova: ”Korkeakoulutuksen pitäisi olla ilmaista”
Haastattelu 10.8.2021
Venäjän koulutusjärjestelmän muutostarpeesta on puhuttu jo pitkään. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että suurin osa venäläisistä ei tee ammatiltaan töitä, eikä tutkinto takaa työllistymistä. Miksi näin tapahtuu, ja mitä koulutusalan ongelmia ylipäätään on ratkaistava? Keskustelimme tästä kansainvälisen lakimiehen, politologin, Oikeudenmukaisen Venäjän – Totuuden puolesta -puolueen keskusneuvoston jäsenen Kira Sazonovan kanssa.
Huippuluokka
— Venäjän koulutusuudistus alkoi 20 vuotta sitten USE:n käyttöönotolla. Mitkä ovat mielestäsi näiden muutosten tulokset?
— Taloudellisesta muodostelmasta toiseen siirtymisen myötä korkeakoulujärjestelmän uudistaminen oli luonnollisesti väistämätöntä. Toinen kysymys on, mitä lopulta tapahtui. Aluksi USE perustui hyviin aikomuksiin, mutta tämänhetkiset tulokset osoittavat, että USE:n läpäisseiden tulokset ovat objektiivisesti katsottuna huonommat kuin niiden, jotka eivät läpäisseet yhtenäistä valtiokoetta. Puhumme tässä tapauksessa tilastollisista parametreista, emme yksilöistä.
Rekrytoijat sanovat, että työmarkkinoilla on kova kysyntä kirjoittaa ja puhua osaaville asiantuntijoille. Mutta suuntaus on sellainen, että viimeisen kymmenen vuoden aikana jopa humanistisista laitoksista valmistuneilla on melko keskinkertainen sanavarasto. Tietysti tämä liittyy muun muassa globaaleihin digitalisaatio- ja virtualisointiprosesseihin, mutta ei vain tähän. E GE on pääasiassa testitarina, joka ei tarkoita ajatusten sanallista ilmaisua. Kyllä, tämä on mahdollista useille teknisille erikoisaloille, mutta se voi haudata humanitaarisen alan.
Toinen kohtaamamme haittapuoli on universaali korkeakoulutus, sillä 1990- ja 2000-luvulla kaikki ryntäsivät hakemaan sitä. Tämä ensinnäkin ylikyllästi työmarkkinoita ja toiseksi tasoitti ajatuksen korkeakoulutuksesta eräänlaisena etuoikeutena, eräänlaiseksi melko eliittiformaatiksi, jota kaikki eivät itse asiassa tarvitse. Tämän seurauksena meillä on paljon korkeakoulututkinnon saaneita ja siirtynyt työmarkkinoille, missä heitä ei tarvittu.
— Mutta nyt korkeakoulutus on vähitellen siirtymässä eliittiluokkaan, yksinkertaisesti siksi, että valtion rahoittamien paikkojen määrä vähenee ja hinnat ovat monille vanhemmille kohtuuttomia. Miten käsitellä sitä?
— Subjektiivisen näkemykseni mukaan korkeakoulutuksen pitäisi olla vain ilmaista. Heti kun alamme edistää koulutusta koulutuspalveluna ja pelkistämme opettajat henkilöiksi, joiden tulisi tarjota tätä palvelua, tasoitamme korkeakoulutuksen merkityksen ja arvostuksen sekä hämärämme sen käsitteellisen ja filosofisen perustan.
Uskon, että jos ihminen ei ole päässyt yliopistoon, se tarkoittaa, että hän ei ole tarpeeksi hyvä tällä hetkellä. Hän voi viedä vuoden ajatteluun, lisäkoulutukseen, hän voi mennä töihin tai palvella armeijassa. Jos todella haluamme saada superasiantuntijoita markkinoille, meidän on oltava kilpailukykyisiä keskenään. Yliopistoon pääsyvaiheessa meidän on erotettava parhaista parhaat.
Kun edistämme koulutusta koulutuspalveluna ja vähennämme opettajat tämän palvelun tarjoajiksi, tasoitamme korkeakoulutuksen merkityksen ja arvostuksen
Ammattimainen lähestymistapa
– Kaikki eivät päädy ammattionsa vietettyään vuosia korkeakoulussa. Miksi näin tapahtuu ja mitä asialle voidaan tehdä?
— Se, että meillä on valtava prosenttiosuus ihmisiä, jotka eivät työskentele erikoisalallaan, on seurausta systemaattisen lähestymistavan puutteesta.
Sosialistisessa mallissa ihminen kasvoi ja kasvatettiin järjestelmässä, jossa oli takuu ja luottamus tulevaisuuteen. Hän tiesi, että jos hän menisi yliopistoon tai ammattikouluun, hänellä olisi valmistumisen jälkeen työpaikka taattu. Kapitalistisessa mallissa kukaan ei takaa kenellekään mitään. Jos haluat taistella paikasta auringossa – taistele. Valtio ei tiedä tarkalleen, kuinka monta asiantuntijaa ja minkä profiilin se tarvitsee. Lisäksi elinajanodote ja aktiivinen ikä pitenevät, kun kokeneet asiantuntijat ovat edelleen kysyttyjä eivätkä ole valmiita jättämään työtään. Tämän seurauksena sukupolvien välinen kilpailu syntyy väistämättä.
Jos meillä olisi valtion säätelemät työmarkkinat ja jonkinlainen valtion jakelujärjestelmä, voisimme sanoa tarkalleen missä ja millaisia asiantuntijoita meillä on tarpeeksi ja missä on ylimäärää. Sillä välin voidaan todeta, että meillä on liian paljon lakimiehiä ja ekonomisteja, liian vähän ammattikoulusta valmistuneita, eivätkä asiantuntijat edes kunnialla pääse töihin.
— Miten koulutusta sitten mielestäsi pitäisi rakentaa, jotta kasvaa kysyttyjä asiantuntijoita?
— Olen aina uskonut, että mitä enemmän aikaa käytät mihin tahansa, sitä parempi lopputulos on. Siksi, kun lapsella oli koulussa hyvät yhteiskuntaopinnot, hän oli neljä vuotta oikeustieteen kandidaatti ja opiskeli perusteellisesti lakia ja sitten meni maistraatiin, jossa hän valitsi itselleen jonkinlaisen kapea juridinen erikoistuminen, esimerkiksi siviili- tai kansainvälinen oikeus, lopussa saamme erittäin pätevän asiantuntijan, asianajajan isolla U-kirjaimella ja yleensä henkilön, jolla on paljon tietoa. Uskon, että ihminen, joka on käynyt läpi kaikki ammattiin uppoamisen vaiheet, on se asiantuntija, jota nykyaikaiset markkinat tarvitsevat.